Angoriinan jatkot2019-08-06T00:47:36+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://angoriinanjatkot.vuodatus.net/Angorina2https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/<![CDATA[Lapasia aina tarvitaan]]>Uskaltauduin tänne pitkästä aikaa. Olen niin hidas opettelemaan uusia asioita, kaikki oli poissaoloni aikana muuttunut. No sain kai kuvan ja tekstin joten 7-veljestä langasta syntyi ravelryn kautta löydetyn ohjeen mukaisesti vihaisia lintuja.
]]>2013-02-19T18:31:00+02:002019-08-06T00:47:07+03:00https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/lue/2013/02/lapasia-aina-tarvitaanAngorina2https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/<![CDATA[Vaihteeksi paksu huivi]]>Minna Canth huiviin.
Neuloin tähän pääasiassa villalankoja aivan suunnittelematta sen enempää etukäteen.
Ja tässä siis pitäisi olla kuva ja linkkikin oli suunnitelmissa mutta ei vaan onnistu.
Useamman kerran olen jo yrittänyt , mikähän taas mättää kuvan ym siirrossa. Kirjoitan nyt kuitenkin
kun aioin, lisään kuvan sitten kun/jos se onnistuu.
edit. kuvahan onnistui lopulta
Mukava työ ja hyvä oli alkusyksyllä takin asemasta käyttääkin.
Päivät kuluu niin nopeasti, aikaan saan niin hitaasti mitään. Arkipuuhiin kuluu yhä enemmän
aikaa ja usein huomaan vaan katselevani lintuja lintulaudalla tai pohtivani miten tekemättömät työt tulisi aloitettua.
Tänään kävin taas pitkällä lenkillä Martti koiran kanssa, olen myös käynyt fysioterapiassa selkävaivojen takia, syy niihin taitaa olla liikunnan vähyys ja liiallinen istuminen autossa ja sohvannurkassa, pieni skolioosi tarvii kuulemma lihasvahvistusta. Siis jumppaohjeita ja kuntosalia ja kylän liikuntaryhmää vaan ahkerasti. Pitäis kuulemma telkkaria katsellessakin venytellä, mutta koskas sitten neuloisin.
Nyt on puikoilla uusi huivi, pipoja ja sukkia ja lapasiakin pitäis...
katariina]]>2012-11-14T14:34:01+02:002019-08-06T00:47:10+03:00https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/lue/2012/11/vaihteeksi-paksu-huiviAngorina2https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/<![CDATA[Tärkeät sakset]]>
Kun olin lapsi meillä oli vain kahdet sakset: isot sakset ja pienet sakset. Aina ne löytyivät omasta paikastaan ja joskus äiti vei ne terotettavaksi veitsien kanssa jonnekin. Niillä oli arvo.
Kirppareita kierrellessä on mukaan tarttunut muutamat pienet sakset. Reunimmaisissa saksissa lukee fiskars, mutta keskimmäisissä ei näy valmistajaa, ovat hiukan kömpelön oloiset, olisko jonkun sepän tekemät. Pienimmät teräväkärkiset ovat pienten ompelusaksien kokoa. Ja kaarevapäiset lienevät kynsisakset.
Käytin nämä suutarilla teroitettavina ja meille syntyikin pitkä keskustelu siinä korjattavien kenkien ja laukkujen keskellä liimantuoksuisessa nostalgisessa suutarinverstaassa.
Kotimaiset sakset hän mielellään teroittaa, ne on tehty käyttöön ja teroittaminen onnistuu, mutta paljon on niin huonoja materiaaleja saksissa ja veitsissä, että ei kannata edes yrittää. Sama koskee laukkuja ja kenkiä. Korjaus ei aina ole mahdollista.
Tavaran arvo on tänään eri kuin minun lapsuudessani. Kertakäyttökulttuuri kauhistuttaa...Yritän itsepäisesti pitää huolta tavarasta, joka on säilynyt ja toimii vielä täydellisesti.
Miten sen lapsille opettaisi, vai onko se turhaa, kun niin harva enää vanhan tavaran käyttöarvon ymmärtää.
Noilla pikku ompelusaksilla päättelytyökin on juhlaa. Ne tuntuvat käteen niin erilaisilta.
katariina
]]>2012-10-21T15:37:01+03:002019-08-06T00:47:12+03:00https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/lue/2012/10/tarkeat-saksetAngorina2https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/<![CDATA[Raitojen lumoissa]]>
Ja seuraavaksi iski inspiraatio, kudoin raidallisen muovi-trikoomaton siihen viereen.
Ja eilen kun käytiin Kuopion Ikeassa niin oli samat värit käsipyyheissä, joten mukaan lähti nekin.
Mukana pikku reissullamme olivat kaikki kolme sisarusta. Vanhin ilmoitti, muutaman tunnin kiertelyn ja hypistelyn jälkeen,
että ei ikinä enää tällaiseen kauppaan.
Yritin valistaa nuorta miestä, että tällaista on tulevaisuudessa odotettavissa ja silloin onkin oltava kiinnostunut.
Keskimmäinen osti pari kaktusta huoneeseensa ja murkkuileva Pikkumatami osti peilin.
Tietenkin syötiin lihapullia ja prinsessaleivos.
Sieltä matka jatkui Vesileppikseen, jossa liottiin jokunen tunti, paitsi vanhin, joka kävi kaupassa ja kahvilla ja lopun aikaa nukkui autossa.
Vettä satoi ja kotimatka vesisateessa pimeässä mutkaisella tiellä on aina rankaa, varsinkin kun on väsynyttä joukkoa kyydissä.
Pieniä hetkiä arjen keskellä.
Katariina
]]>2012-10-18T15:32:01+03:002019-08-06T00:47:14+03:00https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/lue/2012/10/raitojen-lumoissaAngorina2https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/<![CDATA[Mikähän alku tämäkin on]]>
Löytyipä huivin alku. Pirtin kehräämön kaksisäikeistä karstalankaa. Ohjeesta ei enää ole tietoakaan.
Muistelen, että kysessä olisi joku mysteeerineulonta, joita aikoinaan tuli aloiteltua muutama. Mallin nimi saattoi viitata veteen.
Olisikohan joskus 4-6 vuotta sitten. Ei ollut suomalainen mysteeri.
Onkohan kukaan tehnyt tätä valmiiksi? Idean aika on ohi ja ajattelin neuloa jonkinlaista reikäneuletta muutaman sentin. Sitten
kokeilen saako sitä sen verran pehmeäksi, että joku huolii sen pikku kaulahuiviksi.
katariina
edit:
KIITOS ultsi kommentoit ohjeen keskeneräiselle, mitähän nyt tekisin, pitäiskö kuitenkin jatkaa ?]]>2012-10-16T19:15:01+03:002019-08-06T00:47:16+03:00https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/lue/2012/10/mikahan-alku-tamakin-onAngorina2https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/<![CDATA[Roskakommentteja, voi voi.]]>
kommentit näkyvät.
Meillä on siis syyslomailua, erotuomarina ja ohjelmapalveluna saan olla. Alkava murkkuikä ja ongelmainen isompi
ei ole toimiva yhdistelmä.
Tänään vietettiin muutama tunti Varkaudessa kun vanhin piti viedä sinne, hän lähtee huomenna Lahteen
työharjoittelupaikkaa ja kämppää hankkimaan.
Kirpparilta tein pari löytöä, mutta niistä lisää joskus toiste.
Naapurin isäntä kävi traktorilla kyntämässä mun pienen kasvimaan, keväällä sitten mietin tuleeko siihen
nyt nurmikko, ei taida aika riittää taisteluun rikkaruohojen kanssa. Nurin meni mansikat ja lupiinit sulassa sovussa.
Tunnin verran sain mattoakin kutoa tänään. Teen yksinkertaista LP-trikoo /mattoa eteiseen.
Tytär sanoi kesällä kutoessaan, että kun yhtä mattoa tekee niin ajatukset ja silmät kiertää kuteissa
ja samalla on seuraava matto suunnittelussa. Niin se on. Rentouttavaa ja ihanaa puuhaa.
katariina
]]>2012-10-15T19:30:01+03:002019-08-06T00:47:18+03:00https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/lue/2012/10/roskakommentteja-voi-voiAngorina2https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/<![CDATA[Talveen laskeutumista]]>
Nurmikko on viimeisen kerran ennen talvea leikattu, haravoimista vielä olisi, mutta jätän koivunlehdet maatumaan.
Kesävaatteita on korjattu pois käytöstä, samoin kesäkengät.
Ikkunaverhot vaihtuvat tummempiin ja lattioille lisään mattoja.
Aamupuuro valmistuu puuhellalla, josta lämpö siirtyy muuallekin mökkiin.
Käsityöt odottavat , malleja ja ideoita olisi, mutta on aika paljon näitä arjen asioita jotka vievät voimia
Kangaspuissa vielä pyörii jonkin verran lointa, jospa nyt syyslomaviikolla sitä kutoisin, kun ei ole harrastus- ym kuljetuksia.
Pipoja olen vaan neulonut, sitä samaa mukaeltua Wurmia. Kai niitä alkaa olla jo kymmenkunta valmiinakin, osa jo käytössä.
Puutarhakalusteetkin siirrettiin vanhaan pihasaunaan talveksi, laskiskelin, että 7 kk vuodesta ne ovat pois käytöstä. Mitenkähän Lumi-kissa nyt pääsee sisään kun Martti-koiraa pelkäävänä se on kulkenut keittiön ikkunan kautta ja kiivennyt ensin pihakeinun päälle huutamaan ikkunan auki.
En ole vielä ehtinyt kokeilla tän blogin muokkausta, on iso kynnys käyttää tähän aikaa. Mutta odotan syksyn pimeitä iltoja, jos silloin.
Me on taas tänä syksynä taisteltu koulukiusaamisia vastaan. Minusta tuntuu aina niin pahalta kun sellaista kuulen, kun vien asiaa eteenpäin, eikä silti mitään pysyvää muutosta tule. Ei ole ratkaisu, että lapsi itse sanoo, jospa minä jäisin luokalle, että pääsisin kiusaajasta eroon. Ei auta Kiva-koulu systeemit, ei mikään.
Alkukesällä vedettiin puihin 30 metriä mustaa matonlointa, 80 senttistä. Siinä sitten kesälomalaiset saivat kutoa matonpätkiä, joku ensimmäistä kertaa, joku toinen oli jo vanha tekijä. Amandan jalat ei vielä ylettyneet polkimiin, mutta onneksi äitinsä kutoi tytölle oman maton. Ensi kesänä sitten kokeillaan.
Puiden mukanahan sain monta säkillistä retrokuteita, leikattuna. 60-luvun maitopusseista muovikasseihin ja vaarin flanellikerrastoista mummon essuihin, kaikkea siltä väliltä. Paljon tekokuidun kulta-ajalta "krimpleenä" ja teryleeniä, vekkihameen vekit näkyvät vielä kuteessakin. Saumat leikattiin mukaan, mutta nehän kestävät ihan erilailla kuin saumat nykyisin.
Tukilla näkyy vähän tämän syksyn muovimattoa, johon hiukan itsekin leikkasin muovikasseja väreiksi. Siinä siis kaksi muovi- ja yksi tekokuitukangaskude, vessan mattoa tuli. Edelliset muovimatot ovat palvelleet hyvin eteisessä ja keittiössäkin kesällä.
Työn alla on ostokuteesta eli puuvilla-LP-langasta trikoovälikuteen kanssa mattoa. Tylsän näköistä mutta nyt tarpeen meille. Kylmille lattioille talveksi.
Kaikkein ihaninta on kutoa oikein kirjavan raidallista, sommitella pieniä kuteenpätkiä, katsella jonkun mummon tarkkaan leikkaamia kuteita. Vanhintytär kutoi mattoonsa sen messingin värisen pikkunepparinkin, joka kuteeseen oli joskus leikattu.
Nämä matonkutomispuut ovat pihavarastossa, entinen kyläkaupan varastohan se on. Ilmojen viiletessä laitan kangaspuiden päällä olevan säteilylämmittimen päälle ja lämpöpuhaltimen jalkoihin. Vanha radio rätisee nurkassa. Nyt on minun aikani kutoa kun marjat on kerätty ja sateen ropina säestää.
Martin tarha rajoituu varaston takaseinään. Vahtina se haukkuu jos jotain outoa tapahtuu. Eilen saikin haukkua kunnolla, kun naapurimaan rekkarissa oleva bussi parkkeerasi mökkini eteen. Kuski poikkesi metsään Martin tarhan viereen. "Röyhkeätä" hihitteli Pikkumatami. Eipä tiennyt kuski, että olimme ihan lähellä.
Nyt Martin kanssa lenkille
katariina]]>2012-09-30T10:30:01+03:002019-08-06T00:47:23+03:00https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/lue/2012/09/kangaspuissa-taasAngorina2https://angoriinanjatkot.vuodatus.net/<![CDATA[Kuntoilupakkoko?]]>
Kylässämme on hyvä kansalaisopiston terveysliikunta kahtena iltana viikossa. Sinne tulee lähdettyä yleensä ja on se virkistävääkin. Keppijumppaa ja venyttelyä.
Sitten on lähellä pieni kuntosali, sinnekin voisi mennä 2-3 kertaa viikossa. Ei siellä ole tungosta, ihan omalla porukalla saa olla.
Martti-koira haluaa lenkille usein ja niin ovat päivät täynnä liikunnan mahdllisuuksia.
Lisäksi mökin pihatyöt.
Selkääni olen valitellut jo pitkään, istuminen ja nostelu tai kumartuminen ei tunnu hyvältä. On pakko saada lihakset vahvoiksi, jotta selkä kestää iän tuomat ongelmat.
Tänään oltiin lasten kanssa kuntosalilla ja hauskaahan se oli.
Kyllä sitä on niin kankeaksi päässyt tulemaan kun viimeksi keväällä olin salilla ja jumpassa. Ei taivu, ei jaksa, hitaastikin kaikki liikkuminen käy.
Itsestään on pidettävä huolta, ihan pakko. Nyt tämä aloitus vaan tuntuu tosi työläältä.
Jouduin ottamaan sanatarkistuksen kommentteihin, taas oli roskapostia ehtinyt tulla, vaikka vasta aloitin.
Posti toi ne ystävältä, joka on jäänyt hiukan kauemmas arkipäivistäni, entiselle asuinpaikkakunnalle.
Näin vanhempana ja usein paikkakuntaa muuttaneena ystäviä on paljon jäänyt muistoihin. On monia joihin haluaisi pitää yhteyttä, mutta näin on silti käynyt.
Usein oman elämän kriisit ja rankat hetket saavat minut vetäytymään mökkini suojiin enkä päästä lähelle niitäkään, jotka haluaisivat oikeasti olla vain tukena.
Anna hyvän kiertää, anna ystävällisen sanan koskettaa, uskalla ottaa lahja vastaan,- joskus niin vaikeita asioita. Me haluaisimme aina antaa vastalahjan, maksaa jotenkin. Mutta sitähän ei ystävyys odota.
Kiitos Ystävälle kirjoista, ne muistuttavat aina Sinusta.
