Viikko oli kulunut edellisestä metsäreissusta, jolloin kannoin puolukat kotiin. Nyt oli jo ihan pakko päästä katsomaan salaiselle sienipaikalle onko suppilovahverot kasvaneet.
Pikkumatamin tarkat silmät löysivät suppikset nopeasti, notkeampi selkä ja vikkelät sormet täyttivät tytön astian nopeasti. Melkein täyteen sain minäkin ämpärini, joten saalista saa nyt sitten kuivurissa kuivatella useita annoksia.
Tänä syksynä juuri kanttarellit ja nyt suppiksetkin ovat ilahduttaneet meitä kasvaen runsaina vakiopaikoissaan. Kanttarellit pakastan ja suppikset kuivaan. Voi kun vielä löytyis mustien torvisienten kasvupaikka, niitä en ole täällä asuessani kertaakaan vielä tavoittanut.
Meillä on vähennetty punaisen lihan syömistä, neitikin on niin periaatteessa lihaa vastaan, joten sienet ovat proteiinilähteenä viikottain ruokapöydässä.
katariina
perjantai, 21. syyskuu 2012
Kommentit