Alkukesällä vedettiin puihin 30 metriä  mustaa matonlointa, 80 senttistä. Siinä sitten kesälomalaiset saivat kutoa matonpätkiä, joku ensimmäistä kertaa, joku toinen oli jo vanha tekijä. Amandan jalat ei vielä ylettyneet polkimiin, mutta onneksi äitinsä kutoi tytölle oman maton. Ensi kesänä sitten kokeillaan.

Puiden mukanahan sain monta säkillistä retrokuteita, leikattuna. 60-luvun maitopusseista muovikasseihin  ja vaarin flanellikerrastoista mummon essuihin, kaikkea siltä väliltä.  Paljon tekokuidun kulta-ajalta  "krimpleenä" ja teryleeniä, vekkihameen vekit näkyvät vielä kuteessakin. Saumat  leikattiin  mukaan, mutta nehän kestävät ihan erilailla kuin saumat nykyisin.

Tukilla näkyy vähän  tämän syksyn  muovimattoa, johon  hiukan itsekin leikkasin muovikasseja väreiksi. Siinä siis kaksi muovi- ja yksi tekokuitukangaskude, vessan mattoa tuli. Edelliset muovimatot ovat palvelleet hyvin eteisessä ja keittiössäkin kesällä.

Työn alla on ostokuteesta eli  puuvilla-LP-langasta trikoovälikuteen kanssa mattoa. Tylsän näköistä mutta nyt tarpeen meille. Kylmille lattioille talveksi.

Kaikkein ihaninta on kutoa oikein kirjavan raidallista, sommitella  pieniä kuteenpätkiä, katsella jonkun mummon tarkkaan leikkaamia kuteita. Vanhintytär kutoi mattoonsa  sen messingin värisen pikkunepparinkin, joka kuteeseen oli joskus leikattu.

Nämä matonkutomispuut ovat  pihavarastossa, entinen kyläkaupan varastohan se on. Ilmojen viiletessä laitan kangaspuiden päällä olevan säteilylämmittimen päälle ja lämpöpuhaltimen  jalkoihin.  Vanha radio rätisee nurkassa. Nyt on minun aikani kutoa kun marjat on kerätty ja sateen ropina säestää.

Martin tarha rajoituu varaston takaseinään. Vahtina se haukkuu jos jotain outoa tapahtuu. Eilen saikin haukkua kunnolla, kun naapurimaan rekkarissa oleva bussi parkkeerasi  mökkini eteen. Kuski poikkesi metsään Martin tarhan viereen. "Röyhkeätä" hihitteli Pikkumatami. Eipä tiennyt kuski, että olimme ihan lähellä.

Nyt Martin kanssa lenkille

katariina