Uskaltauduin tänne pitkästä aikaa. Olen niin hidas opettelemaan uusia asioita, kaikki oli  poissaoloni aikana muuttunut. No sain kai kuvan ja tekstin joten 7-veljestä langasta syntyi ravelryn kautta löydetyn ohjeen mukaisesti vihaisia lintuja.

Ihastuin jo kauan sitten monen neulomaan paksuun Minna Canth huiviin.
Neuloin tähän pääasiassa villalankoja aivan suunnittelematta sen enempää etukäteen.


Ja tässä siis pitäisi olla kuva  ja linkkikin oli suunnitelmissa mutta ei vaan onnistu.
Useamman kerran olen jo yrittänyt , mikähän taas mättää kuvan ym siirrossa. Kirjoitan nyt kuitenkin
kun aioin, lisään kuvan sitten kun/jos se onnistuu.

edit. kuvahan onnistui lopulta


Mukava työ ja hyvä oli alkusyksyllä takin asemasta käyttääkin.

Päivät kuluu niin nopeasti, aikaan saan  niin hitaasti mitään. Arkipuuhiin kuluu yhä enemmän
aikaa ja usein huomaan vaan katselevani lintuja lintulaudalla tai pohtivani miten tekemättömät työt tulisi aloitettua.

Tänään kävin taas pitkällä lenkillä Martti koiran kanssa, olen  myös käynyt fysioterapiassa selkävaivojen takia, syy niihin taitaa olla liikunnan vähyys ja liiallinen istuminen autossa ja sohvannurkassa, pieni skolioosi tarvii kuulemma lihasvahvistusta. Siis jumppaohjeita  ja kuntosalia  ja kylän liikuntaryhmää vaan ahkerasti. Pitäis kuulemma telkkaria katsellessakin venytellä, mutta koskas sitten neuloisin.

Nyt on puikoilla uusi huivi, pipoja ja sukkia ja lapasiakin pitäis...

katariina

Kun olin lapsi meillä oli vain kahdet sakset: isot sakset ja pienet sakset. Aina ne löytyivät omasta paikastaan ja joskus äiti vei ne terotettavaksi  veitsien kanssa jonnekin. Niillä oli arvo.



Kirppareita kierrellessä on mukaan tarttunut muutamat pienet sakset.  Reunimmaisissa saksissa lukee fiskars, mutta keskimmäisissä ei näy valmistajaa, ovat hiukan kömpelön oloiset, olisko jonkun sepän tekemät. Pienimmät teräväkärkiset ovat  pienten ompelusaksien kokoa. Ja kaarevapäiset lienevät kynsisakset.

Käytin nämä  suutarilla teroitettavina  ja  meille syntyikin pitkä keskustelu siinä korjattavien kenkien ja laukkujen keskellä  liimantuoksuisessa nostalgisessa suutarinverstaassa.

Kotimaiset sakset hän mielellään teroittaa, ne on tehty käyttöön ja teroittaminen onnistuu, mutta paljon on niin huonoja materiaaleja saksissa ja veitsissä, että ei kannata edes yrittää. Sama koskee laukkuja ja kenkiä. Korjaus ei aina ole mahdollista.

Tavaran arvo on tänään eri kuin minun lapsuudessani. Kertakäyttökulttuuri  kauhistuttaa...Yritän itsepäisesti  pitää huolta tavarasta, joka on  säilynyt ja toimii vielä täydellisesti.

Miten sen lapsille opettaisi, vai onko se turhaa, kun niin harva enää vanhan tavaran käyttöarvon ymmärtää.

Noilla pikku ompelusaksilla päättelytyökin on juhlaa. Ne tuntuvat käteen niin erilaisilta.

katariina

Kaikki alkoi kesällä kun pesuhuoneen remontin yhteydessä halusin hiukan uutta väriä. Löytyi raidallinen vessanpytyn kansi.
Ja seuraavaksi iski inspiraatio, kudoin raidallisen muovi-trikoomaton siihen viereen.



Ja eilen kun käytiin Kuopion Ikeassa niin oli samat värit käsipyyheissä, joten mukaan lähti nekin.

Mukana pikku reissullamme olivat kaikki kolme sisarusta. Vanhin ilmoitti, muutaman tunnin kiertelyn ja hypistelyn jälkeen,
että ei ikinä enää tällaiseen kauppaan.
Yritin valistaa nuorta miestä, että tällaista on tulevaisuudessa odotettavissa ja silloin onkin oltava kiinnostunut.

Keskimmäinen osti pari kaktusta huoneeseensa ja  murkkuileva Pikkumatami  osti peilin. 
Tietenkin syötiin lihapullia ja prinsessaleivos.

Sieltä matka jatkui Vesileppikseen, jossa liottiin  jokunen tunti, paitsi vanhin, joka  kävi kaupassa ja kahvilla ja  lopun aikaa  nukkui autossa.

Vettä satoi ja kotimatka vesisateessa pimeässä mutkaisella tiellä on  aina rankaa, varsinkin kun on väsynyttä joukkoa kyydissä.

Pieniä hetkiä arjen keskellä.

Katariina

Löytyipä  huivin alku. Pirtin kehräämön kaksisäikeistä karstalankaa.  Ohjeesta ei enää ole tietoakaan.

Muistelen, että kysessä olisi joku mysteeerineulonta, joita aikoinaan tuli aloiteltua muutama. Mallin nimi saattoi viitata veteen.

Olisikohan joskus 4-6 vuotta sitten. Ei ollut suomalainen mysteeri.

Onkohan kukaan tehnyt tätä valmiiksi?  Idean aika on ohi ja ajattelin neuloa  jonkinlaista reikäneuletta muutaman sentin. Sitten
kokeilen  saako sitä  sen verran pehmeäksi, että joku huolii sen pikku kaulahuiviksi.

katariina

edit:

KIITOS  ultsi  kommentoit ohjeen keskeneräiselle, mitähän nyt tekisin, pitäiskö kuitenkin jatkaa ?